Nordica Asianajotoimisto

Vuoroasuminen ja elatusapu

1.12.2019 voimaan tulevan lapsen elatuksesta annetun lain 4 §:n mukaan vanhempi voidaan velvoittaa suorittamaan lapselle elatusapua, jos:
1) hän ei muulla tavoin huolehdi lapsen elatuksesta;
2) lapsi ei asu pysyvästi hänen luonaan; tai
3) lapsi asuu vuorotellen hänen ja toisen vanhempansa tai muun huoltajansa luona.

Vuoroasumisella tarkoitetaan lainsäätäjän mukaan tilannetta, jossa lapsi viettää vähintään 40 prosenttia kalenterivuodesta kummankin vanhempansa luona lomakaudet ja juhlapyhät mukaan lukien (HE 88/2018). Oikeusministeriön elatusavun suuruuden arvioimiseksi antaman ohjeen (Julkaisu 2007:2) mukaan luonapitovähennyksen suuruus on enimmillään 65,50 euroa kuukaudessa (13-17-vuotias lapsi), mikäli luonapidon määrä on keskimäärin 13-15 yötä kuukaudessa. Ohjeessa esitetyt luonapitovähennyksen euromäärät perustuvat siihen, että tapaava vanhempi vastaa luonapidon aikana ainoastaan lapsen välttämättömistä elinkustannuksista.

Korkein oikeus on käsitellyt vuoroasumisen vaikutusta ennakkopäätöksessään KKO:2010:38. Korkein oikeus totesi, että lapsen elatustarvetta laskettaessa otetaan huomioon osuus lähivanhemman asumiskustannuksista. KKO:n mielestä vuoroasumistapauksessa tätä voidaan pitää etävanhemman kannalta yksipuolisena, koska myös hänen on järjestettävä asumisolonsa sellaisiksi, että lapsi voi asua hänen luonaan ja lähtökohtaisesti vielä suunnilleen samantasoisesti kuin lähivanhemman luona.

Kokein oikeus totesi edelleen, että kun kysymys on vuoroasumisesta, näin suppeaa luonapitovähennystä voidaan arvostella, koska olosuhteista johtuu, että myös etävanhempi usein joutuu vastaamaan muistakin kuin välttämättömistä elinkustannuksista. Jos vanhemmat eivät ole päässeet kustannuksien jakamisesta sopimukseen, etävanhemman on kuitenkin ratkaisusta KKO 2001:140 ilmenevän periaatteen mukaisesti näytettävä, että hän on tosiasiassa vastannut muistakin kuin lapsen välttämättömistä elinkustannuksista.

Tapauksessa KKO:2010:38 vanhempien elatuskyky oli yhtä suuri. Äiti oli vastannut lapsen iltapäivähoito-, terveydenhoito-, harrastus- ja vaatekustannuksista eikä isä ollut näyttänyt, että hän osaksikaan olisi vastannut näistä kustannuksista. Näin ollen korkein oikeus katsoi, että pelkästään sillä perusteella, että lapsi asui yhtä paljon kummankin vanhemman luona, isää ei ollut syytä vapauttaa suorittamasta elatusapua.

Elatuslain 4 §:n momentin 3 kohta on uusi ja selventää sitä, että lapselle voidaan vahvistaa suoritettavaksi elatusapua myös silloin, kun lapsi asuu vuorotellen kummankin vanhemman luona.

Hallituksen esityksen (HE 88/2018, hallituksen esitys eduskunnalle laiksi lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi) mukaan vuoroasumistilanteissa lapselle voidaan vahvistaa suoritettavaksi elatusapua esimerkiksi silloin, kun toisella vanhemmalla on parempi elatuskyky kuin toisella. Se vanhempi, jolla on suurempi elatuskyky, voidaan siten velvoittaa suorittamaan lapselle elatusapua, vaikka kumpikin vanhempi vuorollaan huolehtisi lapsen jokapäiväisestä elatuksesta yhtä laajasti ja he muutenkin suorittaisivat yhtä suuren osuuden lapsen elatuksesta aiheutuvista kustannuksista.

Hallituksen esityksen mukaan vuoroasumistilanteissa voi kuitenkin olla tarpeen vahvistaa lapselle suoritettavaksi elatusapua, vaikka vanhempien elatuskyky olisikin yhtä suuri. Tällainen tilanne voi syntyä muun ohella silloin, kun toinen vanhemmista suorittaa suuremman osuuden lapsen elatuksesta aiheutuvista kustannuksista esimerkiksi maksamalla yksin lapsen päivähoitomaksut. Tällöin voidaan lapsen elatuksesta aiheutuvien kustannusten tasaamiseksi toinen vanhemmista velvoittaa suorittamaan elatusapua.

Hallituksen esityksessä lausutaan myös, että OM:n elatusapuohjeessa ei ole otettu huomioon nyt ehdotettuja vuoroasumista koskevia säännöksiä, joiden mukaan tulee mahdolliseksi sopia tai määrätä, että lapsen tulee asua vuorotellen yhtä paljon tai lähes yhtä paljon kummankin vanhempansa luona. Esimerkiksi ohjeen mukaiset luonapitovähennykset eivät sellaisenaan sovellu vuoroasumiseen. Tämän vuoksi ohjetta voidaan näissä tilanteissa noudattaa vain soveltuvin osin.

Vuoroasuminen ei siis aina tarkoita sitä, että elatusavun suuruus olisi nolla euroa. Merkitystä on erityisesti vanhempien elatuskykyjen suhteella. Merkitystä on myös sillä seikalla, miten vanhemmat vastaavat lapsen välttämättömien elinkustannusten ulkopuolisista menoista. Tällaisia menoja ovat esim. päivähoitomenot, erityiset terveydenhoitomenot ja harrastuskustannukset.

Janne Kangas
asianajaja