Mikäli sopimusta rikotaan, sopimuskumppani voi vaatia
esimerkiksi hinnanalennusta, sopimuksen purkamista tai
vahingonkorvausta. Ensisijaisia oikeusseuraamuksia ovat kuitenkin
suorituksen korjaaminen ja hinnanalennus. Vahingonkorvauksen
tarkoituksena on kattaa sopimusrikkomuksesta aiheutuneet ylimääräiset
kustannukset. Vahingonkorvauslakia sovelletaan etupäässä
tilanteisiin, joissa osapuolten kesken ei ole solmittu sopimusta.
Sopimustilanteita koskevaa vahingonkorvausta on säännelty
mm. kauppalaissa. Kauppalakia sovelletaan irtaimen omaisuuden
kauppaan.
Vahingonkorvausoikeudessa pääsääntönä
on täyden korvauksen periaate. Eli sopimuspuolelle tulee korvata
kaikki sopimusrikkomukseen syy-yhteydessä olevat vahingot.
Edelleen korvauskelpoisen vahingon tulisi olla realisoitunut.
Rikastumiskielto tarkoittaa sitä, että vahinkoa kärsinyt
osapuoli ei saa korvauksen johdosta päästä parempaan
asemaan kuin missä hän olisi ilman vahinkotapahtumaa. Ns.
eduntasoituksessa kärsitystä vahingosta vähennetään
vahinkotapahtumasta sopimuskumppanille aiheutunut hyöty, joka
voi muodostua esimerkiksi säästyneistä
varastointikustannuksista.
Nk. positiivisen sopimusedun mukaan laskettu korvaus käsittää
sopimuspuolelle sopimuksen mukaisen taloudellisen hyödyn.
Negatiivisen sopimusedun korvaamisella pyritään loukattu
osapuoli saattamaan siihen asemaan jossa hän olisi, ellei
sopimusta olisi tehty.
Lähtökohtana on se, että ainakin välittömät
vahingot tulee korvata. Sopimuksissa pyritään usein
rajoittamaan korvausvelvollisuus koskemaan vain välittömiä
vahinkoja. Välillisiä vahinkoja ovat esim. menetetyt voitot
sekä tuotannon tai liikevaihdon vähentymisestä tai
keskeytymisestä aiheutunut vahinko.
Lisäksi vahingonkorvauksen määrälle voidaan
sopimuksessa asettaa rahallinen katto. Yleinen on myös ns.
ylivoimaisia esteitä koskeva force majeure-lauseke. Periaatteena
on, että tahalliseen tai törkeän huolimattomaan
sopimusrikkomukseen syyllistynyt ei voi vedota vastuuta rajoittaviin
ehtoihin.
Usein sopimuksiin kirjataan erityinen sopimussakkoa koskeva ehto.
Voidaanko sopimussakon lisäksi vaatia vahingonkorvausta? Yleistä
sääntöä asiasta ei ole, vaan arviointi tulee
suorittaa tapauskohtaisesti. Joissakin tapauksissa vahingon määrä
saattaa selkeästi ylittää sopimussakon suuruuden,
jolloin erillinen vahingonkorvaus tulee kyseeseen.
Edelleen vahinkoa kärsineellä sopimuskumppanilla on
velvollisuus oma-aloitteisesti rajoittaa vahinkoa. Voidaan katsoa,
että esim. rakennusurakoitsijan tulee pyrkiä hankkimaan
menetetyn urakan tilalle muita töitä.
Sopimusrikkomukseen perustuvaa vahingonkorvausta voidaan myös
sovitella. Tällainen säännös on esim. kauppalain
70 §:n 2 momentissa, jonka mukaan vahingonkorvausta voidaan
sovitella, jos se on kohtuuton ottaen huomioon
vahingonkorvausvelvollisen sopijapuolen mahdollisuudet ennakoida ja
estää vahingon syntyminen sekä muut olosuhteet.
Todettakoon lopuksi, että kuluttajasopimuksissa vahingonkorvauksia koskevia ehtoja sovelletaan usein kuluttajan eduksi kuluttajansuojalain pakottavien säännösten mukaisesti.
Janne Kangas
asianajaja
